Ulkoilua

Aamupäivällä oli aivan mahtava ulkoilusää, aurinko paistoi ja pakkasta oli vain 12 astetta. Teimme oikein pitkän lenkin koirulin kanssa. Eilenhän sitä pakkasta olikin vähän enemmän, täällä meillä 27 astetta. Silloin ei kyllä tehnyt mieli ulkona käydäkään vaan lähdimme kauppoja kiertelemään, moni muukin oli päättänyt samoin koska väkeä oli liikkeellä aika paljon.Onneksi ilmat kuitenkin lämpeni illaksi niin että pääsimme vähän ulkoilemaan eilenkin.

 

Lunta

Nyt on kivaa sekä koiralle että emännälle kun maassa on taas lunta. Koiruli tykkää kirmailla lumessa ja emäntä tykkää kun sekä kämppä että koira pysyvät pikkuisen puhtaampina.

Lumihiutaleita

Ikeasta löytyi hienot lumihiutale valot, ovat tarkoitettu ulkokäyttöön mutta minä haluan pitää ne sisällä. Ulkona on muutenkin jo tarpeeksi lunta :)

Lisää lunta

Meillä oli jo piha ihan lumeton lukuunottamatta katolta pudonnutta lumikasaa, eilisen aikana sitten satoi uutta lunta niin että piha oli taas valkoisena. Kaunista kyllä, mutta nyt olisi kyllä jo ollut kevään vuoro tulla! Perunanarsissit nostin varmuuden vuoksi sisätiloihin että eivät jäädy kun pakkastakin taas tuli enemmän. Perunanarsissien  tuoksua ei kyllä ihan voi verrata mihinkään kielon tai ruusun tuoksuun, niinpä joutuivat sitten kylpyhuonetta sulostuttamaan.

Talviset maisemat

Nyt kun pakkanen on hellittänyt on ihanaa kävellä ulkona ihailemassa kauniita lumisia maisemia. Kamera on koko ajan valmiudessa ja kuvia talvisista maisemista onkin tullut räpsittyä. Nyt vaan nautitaan joulukiireiden jälkeisestä rauhasta tekemättä mitään erikoista, vähän kuitenkin jo tekisi mieli alkaa suunnittelemaan pihan laittoa. Puutarhalehtiä ja siemenkuvastoja olenkin jo vähän katsellut sillä silmällä mutta vielä täytyy kuitenkin malttaa hetki ja nauttia talvesta.

Kuusia siellä kuusia täällä

Eilisellä kuusehaku reissulla sattui hauska tapaus kun saha kädessä kuljimme metsässä etsimässä sitä täydellistä kuusta. Vanhempi herrashenkilö tuli vastaan sen näköisenä että nyt hän saa kuusivarkaat kiinni, pysähtyi meidän eteen oikein isännän elkein.
Jaaha, kenen luvalla sitä ollaan kuusta hakemassa?
Vähän aikaa olin hiljaa ja vastasin että ihan omalla luvalla.
Ai että omalla luvalla, tuumaili herra.
Juu omalla luvalla, entä te kysyin minä.
Sanoi siihen erään nimen.
Minä kysyin että tästäkö metsästä on häneltä lupa hakea kuusi.
Alkoi kova selittely, huomasi varmaan että tyttö ei häkeltynytkään.
Hauskinta oli että me olimme äitini metsässä ihan luvan kanssa. Tein kyllä selväksi kenen luvalla olin asialla, sen jälkeen ei ukkoa näkynyt. Meni varmaan sinne luvalliseen maastoon etsimään itselleen kuusta. Toivottavasti löysi itselleen hienon joulupuun!




Leokin pääsi kirmailemaan metsään ja nautti siitä täysillä.

Niin, löytyihän se kuusikin!